Oli kaunis aamu ja linnut lauloivat. Se oli Olivian ensimmäinen kevät. Heidän tarkoituksensa oli lähteä retkelle tuona päivänä. Kun Orvokki katsoi postilaatikkoon siellä oli kirje sanomalehden joukossa. Orvokki avasi kirjekuoren jännittyneenä. Siinä luki: teidät on kutsuttu tanssiaisiin tänään klo 14-24 Helsinkiin. Oli vasta aamu mutta Sieviset eivät voineet lähteäkään retkelle sillä he asuivat kaukana Helsingistä. Joten heidän piti lähteä jo puoli kahdeltatoista. He saivat lapsenvahdiksi Emilia Järven. Emilia saapuikin juuri ajoissa kuuntelemaan ohjeet, mutta he eivät ehtineet rupatella enempää kun Orvokin ja Oskarin piti jo lähteä.

Niin Emilia jäi kahdestaan vauvan kanssa, onneksi lapussa jonka hän sai oli tarkat ohjeet. Emilia rojahti sohvalle. Mitä hän tekisi, veisikö hän Olivian itse retkelle? Ajatus tuntui hyvältä mutta ehtisikö hän? Mitä jos hän veisi Olivian vain ulos. No oli miten oli niin nyt pitäisi jo käydä katsomassa Oliviaa. Ja siellä vauva piirsi kiltisti liitutauluun. Olivia näytti niin söpöltä. Emilia vilkaisi lappua, kohta olisi jo ruoka-aika. Varmasti hän tekisi Olivian kanssa jotain oikein kivaa sen jälkeen.

Emilia nosti Olivian syliin ja mietti mitähän ruokaa hän laittaisi? Tykkäisiköhän vauva papumuhennoksesta? Aineksia oli kuitenkin liian vähän. Emilia päätti tehdä lettuja. Olivian mielestä letut olivat todella hyviä. Ruuan jälkeen Emilian piti mennä ystävänsä luo, hän otti Olivian mukaan. Perillä Emilia laittoi Olivian perheen vierashuoneeseen. Harmi vain että vierashuoneessa oli kissoja. Yksi pieni kosketus ja Olivia itki. Emilian piti jo sitten lähteä. Mutta kun he tulivat kotiin Orvokki ja Oskari olivat jo tulleet kotiin. Emilia oli todella väsynyt ja lähti kotiin nukkumaan. Ja Olivia nukkui jo myös. Päivä oli ollut ikimuistoinen.