Orvokki oli ollut keittiössä jo tunnin hääräämässä aamupalaa. Oskari nukkui vieläkin, kello oli vähän yli yhdeksän. Orvokki oli luvannut Olivialle oman koiran. Olivia oli kipeä ja oli itkenyt koko yön. Orvokki oli hyvin väsynyt. Oskari oli aina päivisin töissä. Tuona päivänä Oskari toisi koiran. Muttä sattumalta Oskarikin oli kipeä. Orvokin oli vietävä aamiainen sänkyyn. Mistä koira nyt saataisiin? Orvokki alkoi tuntea päänsärkyä. Olivia oli juuri alkanut itkeä ja Orvokki oli juuri menossa Olivian luo kun ovikello soi. Siellä oli naapuri, Mika Peltonen, hän ojensi kirjeen ja lähti. Peltonen ei ollut kovin mukava mies. Laskuksi kirje osoittautuikin ja postissa oli valituksia huudosta, Peltoselta tietenkin. Lapsi, koira ja Peltonen sekoittivat Orvokin mieltä. Juuri silloin ovikello soi taas, kukakohan siellä nyt olisi ei kai taas Peltonen? Olipa hyvinkin. Mitä asiaa nyt olisi? Peltonen selvitti kurkkuaan, ajattelin tulla itse sanomaan että meillä olisi se koira kipeä ja Oskari voisi katsoa sitä jos sopii? Tietenkin se käy Orvokki vastasi. Ja huikkasi hyvää päivänjatkoa vielä perään.

Päivä jatkui kuten tavallisesti, Olivia oli aivan mahdoton. Harmi että Oskarin piti sairastua juuri tänään. Illalla juuri ennen iltapalaa Orvokki kävi haukkaamassa raitista ilmaa, maassa hän huomasi pienen nyytin. Siinä oli mitä suloisin koiranpentu. Olivia ilahtuisi, Orvokki päätti viedä koiran sisään. Kun hän meni nukkumaan hän toivoi että siihen loppuisivat uuvuttavat päivät.